Fuksikertomus 2021

Olipa kerran kymmenen pientä fuksipalleroa ja vuosi oli 2020. Korona oli myllännyt jo alkuvuodesta asti, eikä loppua näkynyt. Ajalle ominaisesti tapasimme kesällä rakkaan Zoomimme välityksellä ja tutustuimme pikaisesti muihin tuleviin saksan opiskelijoihin sekä opettajiin. Päivää ennen lukuvuoden alkua tapasimme porukalla aurinkoisena päivänä lounaispuistossa. Aurinko ei kuitenkaan kauaa ollut kanssamme niin kuin ei myöskään osa opiskelijoistamme. Aurinko meni piiloon ja tilalle tuli sadetta. Olimme kuitenkin päässeet tutustumaan muihin jo ennen lukuvuoden alkua, joten seuraava päivä ei jännittänyt liikaa 😊  

Vihdoin koitti orientaatioviikon ensimmäinen päivä ja uudet fuksit eli me tallustelimme yliopistolle, jossa tuutorit sekä opettajat pitivät meille ryhmäyttävää toimintaa. Pääsimme esittelemään itsemme saksaksi sekä lauleskelemaan yhdessä mukavia saksankielisiä lauluja. Orientaatioviikolla saimme paljon tietoa yliopisto-opiskelusta ja pääsimme tutustumaan rakennuksiin sekä kaupunkiin. Teimme yhdessä myös kurssivalinnat opintosuunnittelijan kanssa, joten niistä ei tarvinnut yksin huolehtia. 

Orientaatioviikon jälkeen alkoi kurssityöskentely. Aloitimme syksyn saksan perusopinnoilla ja muilla opinto-ohjelmaan kuuluvilla opinnoilla. Alkusyksystä pääsimme nauttimaan lähiopetuksesta, mutta lokakuun puolessa välissä jouduimme siirtymään Zoomiin, jossa sitten pysyimmekin koko loppuvuoden 🙁  

Mitä tapahtumiin tulee eipä niitäkään kauheammin ollut, mutta onneksi saimme esimakua opiskelija elämästä fuksiaisten muodossa. Vaelsimme erilaisten tehtävien parissa pitkin Jyväskylän yöllistä kaupunkimiljöötä ja olimme muiden nöyryytettävänä. Ja naurattihan se. Seuraavat tapahtumat olivatkin sitten Zoomissa. Joulun alla me fuksit järjestimme perinteisesti pikkujoulut, jotka eivät olleetkaan niin perinteiset. Tämän lisäksi erään kurssin puitteissa pääsimme leipomaan saksalaisia herkkuja pienissä porukoissa. Lukuvuoden aikana ainejärjestömme järjesti useita hengailuiltoja Zoomissa. Tapasimme fuksiporukkamme kanssa toisinaan peli-iltojen merkeissä, ettei yksinäisyys päässyt yllättämään. 

Ensimmäinen lukuvuotemme on mennyt varsin nopeasti, vaikka synkkä talvi ja korona hiukan lannistivatkin. Etenemme lippu korkealla tulevaa vuotta kohden ja toivomme tapahtumarikasta tulevaisuutta.

Mit vielen lieben Grüßen,

Fuksit 2020

Jäsenkysely 2021

Hei Sturm und Drangin jäsen,

Nyt sinulla on mahdollisuus vastata SuDin jäsenkyselyyn, jolla haluamme kartoittaa, miten olet kokenut ainejärjestömme toiminnan, ja missä meillä olisi parantamisen varaa. Vastaukset käsitellään anonyymisti hallituksen kokouksessa, ja vastaaminen kestää noin 5-10 minuuttia. Hallitus kiittää jo etukäteen!

Linkki kyselyyn: https://forms.gle/KpqB8PBPjkRjEaCr7

Terveisin,

Sturm und Drangin hallitus

Humanisteja metsässä / Humanisten im Wald

SuDin tehtäviin kuuluu ilahduttaa ja aktivoida jäsenistöään erilaisilla tapahtumilla Oktoberfest-sitseistä lautapeli-iltoihin. Koska virus-joka-jääköön-nimeämättä on muuttanut suunnitelmia, pääsette nyt etävierailulle edelliseen järjestämäämme Humanisti-inttiin.

Katse alas — PÄIN! Lukemaan — KÄY!

Lähes tasan vuosi sitten, 11.-12.01.2020 toteutimme jo perinteeksi muodostuneen “Humanisti-intin” eli vajaan kahden vuorokauden mittaisen maastokurssin yhteistyössä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kanssa. Mukana oli myös Jyväskylän kesäyliopiston suomen kielen ulkomaalaisopiskelijoita. 

Matkaan lähti aikaisin lauantaiaamuna 12 huipputyyppiä yliopiston päärakennuksen edestä pikkubussilla. Saavuttuamme Tikkakosken kasarmialueelle saimme nopean perehdytyksen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnasta, tutustuimme toisiimme ja tulevan leirin ohjelmaan. Tämän jälkeen marssimme muutaman kilometrin matkan leiripaikalle, jonne teltta ja muut painavat varusteet tuotiin autolla. Etsimme teltalle ja kamiinalle sopivan paikan maastosta ja pistimme leirin pystyyn. Hakkasimme polttopuita ja etsimme makkaratikkuja, rupattelimme uusien tuttavien kanssa ja nautimme kauniista säästä. 

Leirin kokoamisen jälkeen söimme kenttälounaan, jonka jälkeen alikersantti Vuori piti meille sulkeiset eli sulkeisjärjestysharjoituksen sekä kivääritaitoesityksen. Illan hämärtyessä sytytimme ulos nuotion, jonka ääressä paistoimme makkaraa ja muita eväitä sekä keitimme nokipannukahvit. 

Ennen makuupusseihin vetäytymistä kävimme vielä yhdessä läpi listan kipinävuoroista ja kamiinan “käyttöohjeet”, koska sen käyttäminen jännitti kaikkia selvästi eniten. Yöllä kaikki meni kuitenkin hyvin ja moni sai untakin ihan hyvin. Aamulla söimme maastossa aamupalan ja purimme leirin. 

Viikonlopusta jäi muistoihin lukuisat naurut, laulut sekä mukavat keskustelut, kuten myös uudet tuttavuudet. Leirillä olleet kommentoivat kurssia näin: 

“Makkara ja nokipannukahvi oli hyvää. Pidin myös nuotiosta.”

“Es hat mir sehr gut gefallen, aber das Wetter hätte bisschen kälter sein können. Und auch mehr Schnee wäre schön gewesen.”

“I’ve always enjoyed camping, but I’ve never been camping in Finland before. It would have been nice if there was more snow, but this was really cool too!”

“Tapahtuma oli todella nimensä veroinen: sopivassa suhteessa humaaniutta ja armeijaa. Monestihan armeijasta tulee mieleen kurinalaisuus, huudetut ohjeet, tietynlainen tasapäistäminen… Siinä kuitenkin ehkä unohtuu, että henkilökunta, joka tällaista käytöstä armeijassa noudattaa ja edellyttää, on tietynlaisessa palveluksen vaatimassa roolissa. Saatiinhan mekin näyttöjä Aapon komentotaidoista, mutta sellainen ärjyvyys ei ainakaan tässä tapauksessa ole lainkaan yhtä kuin se koko ihminen. Villen ‘komppaniaherätys’ taas edusti toista äärilaitaa.

Leirillä tuli myös esille sellaisia asioita, joita käsittääkseni sekä humanistien keskuudessa että armeijassa arvostetaan: ahkeruus, yhteen hiileen puhaltaminen, toisten huomioiminen ja kunnioittaminen ihmisinä, reiluus ja eräänlainen kokonaisuuksien taju.

Leirillä jokainen sai mielestäni olla rauhassa oma itsensä ja tehdä töitä ilolla yhteiseksi hyväksi. Oli ilo olla mukana!”

“The Kamiina was weird!”

“Learning about the Finnish Army was fun and interesting. The forest was a unique experience, it sounded and looked amazing.”

“Mir hat’s gut gefallen. Das ist eine wunderbare Möglichkeit und ein großes Erlebnis für mich. Ich hatte noch nie im Winter gezeltet. 

Kurz auf Deutsch

Schon zum dritten Mal organisierte SuD in Zusammenarbeit mit dem Nationalen Verteidigungsverband einen Kurs in dem winterlichen Waldgelände Mitte Januar 2020. Auch die ausländischen Studenten der finnischen Sprache von Jyväskylä Sommeruniversität haben teilgenommen.

Früh Samstag Morgen stiegen zwölf krasse Leute in einem Bus und die Reise ging los. Nachdem wir an der Kaserne von Tikkakoski angekommen waren, bekamen wir eine kurze Ausbildung des Nationalen Verteidigungsverbands. Danach lernten wir einander kennen und nahmen Einsicht in das kommende Lagerprogramm. Danach marschierten wir ein paar Kilometer zum Lagerplatz und fingen an das Zelt aufzurichten, das mit dem Kamin mit einem Lastwagen zum Lagerplatz gebracht wurde. Als wir das Zelt aufgerichtet hatten, fingen wir an Brennholz zu hacken, suchten Stöcke zum Würste braten, laberten miteinander und genießten das Wetter.

Als der Lagerplatz fertig war, haben wir das Mittagessen im Feld gegessen. Danach hat Obergefreiter Vuori uns einige Grundprinzipe des Formaldienstes beigebracht und danach einen Gewehr-Fähigkeits-Show gehalten. Gegen die Verdunklung des Abends haben wir ein Lagerfeuer angezündet und darauf Wurst und andere Proviante gebraten und Kaffee gekocht.

Bevor wir uns in den Schlafsack verschlossen, haben wir noch zusammen die Funkenschichten und den Gebrauch des Kamins durchgenommen, weil das allen deutlich die meiste Angst gemacht hat. In der Nacht hat alles jedoch gut gelungen und viele haben auch gut schlafen können. Morgen früh haben wir draußen gefrühstückt und das Lager abgebrochen.

Aus dem Wochenende sind in Erinnerungen geblieben: die zahlreichen Lächeln, Lieder und die angenehmen Gespräche, wie auch die neuen Bekanntschaften. Die Kommentaren der TeilnehmerInnen findest du oben.

Teksti/Text: Venla Kärkimaa & Ninni Vuorkoski

Kuvat/Bild: Jan Fiegert